tiistai 16. huhtikuuta 2013

Keikkahommia.


On kulunut jo tovi viime blogipostauksesta. Kevätsää tunkee lumikasoihin piiloteltuja koiranpaskoja teiden pientareille. Ilmaan kohonneet pienhiukkasmäärät riemastuttavat jalankulkijoita. Oulun siltoja tiuhaan polkevat kansalaiset kyttäävät ihmisiä pilkillä Kuusisaaren edustalla; mulahtaako joku kiikkerältä jäälautan tekeleeltä suiston syleilyyn? Syökö kala? Kurainen nurmikko kurkkii jo lumen alta puistojen aurinkoisimmilla paikoilla. Kevät. Mikä ihana tekosyy juopottelulle. Mutta se onkin kokonaan toinen tarina.

Viime blogipostauksen aikoihin olimme juuri äänittäneet isohkon osan levyn saksofoniosuuksista Tampereen Nekalassa. Vain muutamia sooloja jäi uupumaan, kun toimitimme materiaalin muistitikulla miksaajalle. Muistitikulla. Käsittämätöntä, miten parin kuukauden säädön ja uurastuksen tulos voidaan ruikkaista tuollaiselle parinkymmenen euron muovilipareelle. Huh huh. Missä ovat kelat ja nauhat? Missä on Deep Purple? 
No, sama kai se nyt on, ainakin periaatteessa, että millaiseen muotoon se levy on tallentunut. Magneettista nauhaa tai nollia ja ykkösiä, molemmat ovat asioita mystisiä. Tärkeintä on, että musiikki kuulostaa siltä, miltä sen halutaan kuulostavan. Muutaman taustalaulun ja fonisoolon vielä uupuessa materiaali kuulostaa kerrassaan loistavalta. On monenlaista soitinta, tahtilajia, harmoniaa ja tyylilajia.

Tuossa jokunen viikko sitten tapahtui vänkä juttu, kun eräs ystäväni – suuri musaguru – harmitteli minulle facebookin välityksellä, ettei ollut tajunnut lainata levymme syntikkaäänityksiin omaa Arp-merkkistä analogisynaansa. Internetissä kun oltiin, ehdotin, että itse suuri musaguru äänittää syntikan levylle etänä. Lisäjännitystä hommaan toi se, että arvon ystäväni sai vapauden soittaa osuutensasokkona, tai oikeammin kuurona, biisiä kuulematta. Annoin ainoastaan ohjenuoran, jossa oli kuusi säiettä:

1. G-duuri
2. Tempo n. 80 bpm
3."Itsekeskeistä rakkautta apokalypsin jälkeisellä aavikolla."
4. "Älä tee mitään vahvaa melodiaa. Mut tee niinku tahdot."
5. Square
6. 80% noisea, mutta vain hetkittäin.

Näillä ohjeilla syntyi syntetisaattoriraita, jonka latauslinkki napsahti sähköpostilootaani 22 tuntia myöhemmin. Oli sikahyvä. Kuulette sen kyllä piakkoin.

Sellaista äänityksistä. Levy on miksausvaiheessa, toki jotain varmasti vielä äänitetään. Ostin netistä sellaisen mini-thereminin, joka saattaa löytyä levyltä. Odotan innolla, mitä Anssi saa aikaan miksauspuolella.

Mutta niin, keikkahommia: tammikuussa, 25. päivä armon vuotta 2013 esitettiin Tampereen 
O´Harasissa ihka ensimmäinen julkinen akti bändin uudella kokoonpanolla. Laulut laulaa nykyään Mokka. Keikka meni vallan mainiosti, eikä edes jännittänyt, kumma kyllä. Setti kesti kolmisen varttia ja sisälsi pelkästään uutta materiaalia, vaikka joku yleisössä vaatikin ensimmäisen levyn biisejä.

Seuraavaksi on vuorossa Pohjois-Euroopan kiertue: Tampere-Oulu (onhan se kiertue pienikin kiertue). Seuraava keikka on Tampereen Hervannassa (tämä pitää ilmeisesti mainita erikseen) torstaina 18.4.2013. Mukana on juuri levynsä Suomen Musiikki Oy:llä julkaissut Riutta. Toimimme keikalla lämmittelijän roolissa, ja aloitamme tasan 22:30. Tulkaa ajoissa ja ottakaa kaverit messiin.

Hervannasta suuntaamme kohti henkistä ja fyysistä Perämerta, Peräpohjolan Spartaa, Oulua. Keikka on Nuclear Nightclubissa perjantai-iltana 19.4.2013. PKP:n lisäksi iltamissa soittaa uusi oululainen bändi, garagepunkvoodoobluesia veivaava The Trash. The Trash aloittaa 22:30, sen jälkeen PKP. Luvassa on jännä ilta.

On kovin mielenkiintoista soittaa keikka Oulussa, koska tuntuu kuin edelliskerrasta olisi ikuisuus. Onhan siitä aikaa. Viikonloppuna pidetyt treenit lupailivat hyvää, jos ei ole uskominen siihen, että hyvää reeniä seuraa paska keikka. Nääää. 

Kosketinsoittajamme Jouni on ohjelmoinut noin miljardi soundia järjestelmäänsä. Kaikupedaaleihin on ostettu pattereita ja theremin ulisee melkein hallitusti. Taustalaulutkin ovat hallussa (niinhän minä luulen). Ei voi kuin luottaa siihen, että bändi alkaa olla oikeasti iskussa. Myös työmoraali on kohdillaan, sillä sunnuntaina periaattaret, jotka eivät olleet yöpyneet treenikämpillä, astelivat sisään aamulla tasan kello 09:00 ja pakottivat lopun jengin soittamaan. Sikamaista natsisekoilua, mutta toimii. Puolilta päivin setit oli vedetty läpi, ja oli aika ottaa bändikuva. Tästä on hyvä lähteä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti